Tässä päivänä muutamana saapui oven täydeltä sylillinen turkkeja; naurava suu ja iloiset silmät turkkipinon yläpuolella.
Tuttavani oli saanut kaikki äitinsä käyttämät turkit. Nyt täytyi päättää, mitä niille tehdään. Pikkuinen tummanruskea minkkijakku oli jo kertaalleen päivitetty. Arveluttavan kauan aikaa sitten valmistettu. Epäilin nahkojen kuntoa. Värjätty ja leikattu petrolinsävyinen minkkipalajakku oli oikein primakunnossa. Tietysti siitä ajattelin valmistettavan trendikkään pikkuturkin. Turkkien klassikko, pitkä Scanblack minkkiturkki, oli edelleenkin tyylikäs lajinsa edustaja.
Päätimme aloittaa minkkijakusta. Testasimme ja totesimme, että nahat kestävät. Materiaalia oli sen verran, että liivin siitä saisimme, hupunkin siihen mahdollisesti. Jakkuun ei materiaali riittäisi, eikä sisustustyynyksikään oikein raskinut vielä jakkua muuttaa. Kangassovituksen tekoon siis.
Turkispuhdistuksen läpi käyneet osat sommittelimme kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja niinpä saimme kuin saimmekin materiaalin riittämään hupulliseen ja vetoketjulliseen liiviin. Takakappaleelle sisäsimme kuminauhakujan. Näin saimme vartalon kaarta hieman esiin.
Liivin voi pukea neuleen, ohuen nahkajakun tai vaikkapa paitapuseron päälle. Lisäksi farkut ja reilut jalkineet, saappaat tai maiharit ja niin on moneen kauppareissuun tai kävelylenkille tyylikäs asukokonaisuus valmis.
Pian palaan näihin kolmeen turkkiin uudelleen, sillä minkkipalajakku on jo valmistumassa.
Ihanaa kesää meille kaikille jo näin toukokuussa!
Liisa